Mahtava kuukausi Floridassa!

Post 35 of 37
Mahtava kuukausi Floridassa!

Niin se aika taas vaan vierähti, kuukausi Floridassa. Olisi voinut olla vielä pari viikkoa lisääkin. Kotiinpäin lähtiessä yksi tuttu golfkentältä kysyi, että: ”miksi teidän tarvitsee mennä suomeen jo nyt?” Vastausta en osannut kaverille heti sanoa, mutta on se sitten kuitenkin ihan kiva olla vähän kotonakin ennen kisakauden alkua.. Reissun ekalla viikolla oli isä mukana, mikä oli ihan hauskaa. Ja osittain senkin takia tuli sitten tehtyä pikkaisen muutakin kuin ihan pelkkää golfia päivittäin aamusta iltaan.

Isästä oli sitten tietysti apuakin, ekat pari aamua se nukku vielä pidempään, mutta siitä eteenpäin oli sitten kananmunat paistettuna  Aamuista sai nauttia silloin kuin ei ollut superaikaista peliaikaa sovittuna. Päivät lähti hyvin liikkeelle syödessä aamupalaa parvekkeella auringon noustessa mereltä päin.

Upeita päiviä, aamupalaa aamuauringossa, peliä aamupäivästä, illasta jotain muuta ohjelmaa. Ekan viikon ja samalla koko reissun mahtavimpia asioita oli tietysti Tiger Woodsin näkeminen livenä ja Panthersien lätkämatsi! Samalla reissulla kun oltiin lätkämatsissa, niin käytiin Cheesecake Factorissa kahvilla ja YHDELLÄ kakkupalalla, joka oli sen kokoinen että siitä söi kolme! Se taisi kyllä olla parasta kakkua ikinä! Ja jotta kenenkään ei tarvitsisi huolestua, niin mainittakoon tässä välissä, että kyllä sitä pääsi joinakin päivinä shoppailemaankin.

Seuraavat kolme viikkoa tuli oltua kentällä pidempiä päiviä. Pelattiin paljon, mutta paljon tuli myös treenattua. Pitkiä päiviä siis, mutta koska autoilla pelataan niin silloin kierrokseen ei kulu niin paljoo aikaa ja jaksaa treenata enemmän pelien lisäksi. Eli jos haluaa treenata paljon ja pelata samana päivänä 18reikää niin siinä mielessä tämä golfautoilla pelaaminen on kyllä loistava asia! Ja sitä fysiikkaahan treenataan sitten erikseen!

Fysiikkatreenit jäi luonnollisesti pienempään rooliin, lajitreenien ollessa pääroolissa. Sitten taas suomessa voi panostaa siihen enemmän kun alkukeväästä ei kuitenkaan kentällä mene niin pitkiä aikoja, eikä varsinkaan golfhallissa.. Fysiikkatreeninä jenkeissä oli tennistä (ihan mahtavaa) ja lenkkeilyä ja omalla pienellä rannalla oli mahtava käydä ottamassa vähän spurtteja ja loikkia. Joten punttisalit sai kyllä ihan suosiolla vaihtua hetkellisesti näihin kuvioihin 

Golfkentällä oltiin kaikenkaikkiaan kaikkina muina päivinä paitsi kahtena välipäivänä, mutta kaikki päivät ei menny ihan aamusta iltahämärään. Altaallakin ehdittiin käydä pariin otteeseen. Yhtenä päivänä kun oltiin altailla ja mentiin siitä käymään rannassa niin nähtiin manaateita, joista ei ihan heti otettu selvää mitä ne oli ja luultiinkin niitä aluksi merihylkeiksi, jotka siis sittemmin osoittautui manaateiksi, jotka ovat kooltaan 2.8-4 metrisiä ja 400-1700 kiloisia. Tai oikestaan, aluksi kun nähtiin pieni pilkahdus ihan lähellä rantaa niin katoin, että joku ui tuolla tai sukeltaa.. Sitten tuli uus pilkahdus ja hetken jo kävi mielessä, että toivottavasti se ei ole ketään hukkunut ihminen tms.. Vähän myöhemmin huomattiin useampi nenä, joka nousi pintaan. Koskaan aikaisempina vuosina ei ole kenenkään kanssa tullut puheeksi, että siinä rannassa voisi olla jotain sellaisia eläimiä! Merileijonat puolestaan kuulemma asustavat Yhdysvaltojen länsirannikolla, eikä lainkaan itärannikolla. Itärannikolla on sitten näitä erittäin ystävällisiä manaateita.

Asuinalue, jossa asustetaan on kyllä tosi kiva. Omat altaat, pieni ranta, grillit, erittäin mukava asunto! Alueella asuu paljon suomalaisiakin. Koko Lantanan alueella asuu paljon suomalaisia ja alueella on myös oma Finlandia House, joten suomalaisiin törmäilee miltei päivittäin. Heillä tuntuu olevan hyvä meininki päällä ja vähän yhteisöllistä tekemistäkin, kuten lauantai aamuiset golfkierrokset ja vuosittainen FinnGolf tournament, johon mäkin osallistuin.

Neljä viikkoa on hurahtanut ja hyvin on mennyt. Uusia tuttavuuksiakin tuli ja vanhat tutut tulivat vielä tutuimmiksi  Parin kentällä olevan
työntekijän kanssa käytiin yhtenä päivänä vesihiihtämässäkin ja se on varmasti sellainen mitä tullaan jatkossakin jenkeissä jonkin verran harrastamaan! Mulle se oli kolmas kerta, mutta silti hiukan jännitti. Ensin kokeilin kahdella suksella ja sitte mentiinkin jo yhdellä suksella! Oli ihan älyttömän hienoa! Lisäksi tapasin 87- vuotiaan naisen, joka edelleen harrastaa vesihiihtoa! Jos golf on elinikäinen harrastus ni niin on myös vesihiihto :D

Mitään suurempia kommelluksia ei reissulla sattunut. Kerran vaan kävi niin, että vuokra-automme oli käynnissä golfkentän parkkiksella ja me oltiin ulkopuolella ja ovet menivät lukkoon. No sitä siinä ihmeteltiin ja auto kävi koko ajan.. Kahdet avaimetkin oli, mutta vuokrayhtiö oli laittanut ne vaijeirilla kiinni toisiinsa, joten vara-avain roikkui virtalukossa pääavaimen kanssa. Lopulta saatiin yksi kaveri soittamaan lukkosepälle, joka tuli avaamaan ovet. Tunnin- puoltoista se auto siinä kävi ja kun ovet lopulta saatiin auki ni ainankin oli hyvin ilmastoitu auto ;)Reissu meni siis loistavasti ja kotiin ei ollut ikävää, koska aika kotoisaa elämää se neljä viikkoa meillä oli. Useamman vuoden jälkeen paikat on jo tuttuja ja ympärillä on paljon tuttuja ihmisiä , joten täällä on todella helppo ja hyvä olla. Nyt on aika pakata kamat ja suunnata kohti koti- Suomea. On siinä kotiin menemisessä hyvätkin puolensa; vielä ehtii nähdä vähän kavereita ennen kisojen alkua ja panostamaan fysiikkatreenaamiseen. Viimeiset Tostitos sipsit salsan ja jalapeno-cheddarjuusto –dipin kera suuhun ja kotimatka alkakoon!

-Ellu